Yllätin Jonin laittamassa aamiaista uusi hieno pyjama päällään. Kuva: Kirsi Pitkänen
Artistioppaiden työsarka lähenee uhkaavasti loppuaan. Esiintyminen on ollut kaiken kaikkiaan todella antoisaa ja olemme tutustuneet Shanghain tapoihinkin lähemmin. Ostimme nimittäin kaikki pyjamat! Kirnun viimeinen viikko pitää sisällään kaikenlaista ohjelmaa aina pääministeri Mari Kiviniemen vierailusta Koneen juhlatapahtumaan ja Kirnun henkilökunnan ja samalla koko expon loppujuhliin. Luvassa on luultavasti samanlaiset ilotulitukset kuin expon alettua, jotka pääsemme tällä kertaa jopa näkemään! Odotamme kaikki innolla, mitä kaikkea onkaan edessä.
Myös aikaisempia artistioppaita on käynyt vierailulla. Riitta Väisänen oli kanssamme viime viikon ja hän neuvoi minulle hyvän paikallisen hierojan, jossa kävimme nauttimassa kokovartalohieronnan ja jalkahieronnan, joka maksoi yhteensä 60RMB, eli euroiksi käännettynä noin 7 euroa. Aivan uskomaton hinta melkein 2 tunnin käsittelystä (ilman happy endia).
Kävimme hieronnan jälkeen syömässä kantapaikkamme Di Shui Dongin viereisessä kasvisravintolassa, jossa oli kerrassaan zeniläinen tunnelma. Musiikki oli rauhoittavaa ja tarjoilija katseli meitä aivan kuin epäuskoisena kävellessämme sisään ja varmisti vielä. että ymmärsimme varmasti tulleemme kasvisravintolaan. Ruokalistalla oli kasvisravintolaksi aika mielenkiintoisia vaihtoehtoja aina apinasta härkään ja kanaan. Otimme maissia, tofua, kanaa ja muutaman muunkin ruokalajin ja tilasin tarjoilijan ehdotuksesta virkistävän mehusekoituksen, jonka sanottiin auttavan mm menopaussiin ja hysteriaan. Ilmeisesti olin sen näköinen, että tarvitsen juoman nimenomaan näitä oireita ehkäisemään, joten päätin kokeilla. Juoma oli maittava ja odotimme mielenkiinnolla kanaa. Kun annos tuli pöytään, se näytti uhkaavasti kanalta, mutta maistettuamme ymmärsimme koostumuksesta, että kyseessä oli tofu, joka oli vaan maustettu maistumaan kanalta. Ihmettelin kovasti, kuka oikeasti kasvisruokailija haluaisi tilata niin lihaisaa makua. Ruoka oli kyllä mahtavaa ja edullista ja lähtiessämme meille annettiin vielä hienot violetit leikkokukat, joka antoi meille hyvän mielen pitkäksi aikaa.
Pyjama-artistit hyökkäävät Shanghain kaduille!
Koska olemme Shanghaissa, halusimme kokea miltä tuntuu kävellä pyjama päällä kaduilla ja kuinka ihmiset siihen reagoivat. Eilen päätimme tehdä tämän ratkaisevan liikkeen. Kävimme ensin syömässä loistavaa korealaista barbequeta, jonka jälkeen vetäisimme Jonin kanssa pyjamat päälle ja aamutohvelit jalkaan ja lähdimme porukalla kokeilemaan uudestaan Riitan neuvomaa hierontapaikkaa. Ilma täällä Shangaissa on äkkiä muuttunut syksyisen kylmäksi, joten pyjamien alle piti laittaa sukkahousut ja pitkähihainen paita ja varustaa kokonaisuutta vielä kunnon kaulahuivilla ja villapipolla. Meitä itseämme nauratti kovasti, mutta kuten osasinkin arvata, ei kukaan paikallinen pitänyt pukeutumistamme mitenkään kummallisena eikä meihin kiinnitetty näin ollen mitään huomiota.
Tällä kertaa hierojat olivat niin puheliaalla päällä, että itse hierominen meinasi jäädä toissijaiseksi, joten ensimmäisen kerran nukahtamista hierontatuoliin ei tapahtunut. Ja toisaalta minulla oli tällä kertaa lihakset niin kipeinä kaiken sen kävelemisen ja esiintymisen jälkeen, että hierominen teki kipeää. Lisäksi minua hämmensi kovasti se, että hieroja saattoi vastata puhelimeen kesken toimituksen ja se, että jotkut paikalliset miehet tulivat tupakoimaan ja tarinoimaan viereiseen tuoliin ilman, että heillä oli aikomustakaan tulla itse hierottavaksi. Suomen tupakkalain jälkeen Kiinan tyyli tuntuu omituiselta, kun melkein missä tahansa saa polttaa.
Haluaisin tehdä ekskursioita pyjamassani vielä enemmän. Suunnitelmissamme on pitää pyjamajuhlat artistiopaskautemme päätteeksi ja lisäksi minua kiinnostaisi mennä testaamaan asuani paikalliseen muotiliikkeeseen. Minua kiehtoo valtavasti ihmisten hämmentäminen ja koska olen itse niin iloisesti yllättynyt tästä pyjamakulttuurista, haluaisin tietenkin kokeilla rajoja.
Esiintymisen uudet elementit
Kuten olen aikaisemminkin todennut, olen tällä kertaa halunnut esiintyä hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Toukokuussa esiinnyin todella paljon ulkotiloissa ja oikeastaan vasta loppuvaiheessa aloitin esitykseni sisältä, josta siirryin alastulorampin kautta sisäpihalle ja siitä vielä ulkoaltaalle, josta kiersin Kirnun taakse jonne esitykseni lopulta päättyi.
Nyt olen esiintynyt pääasiassa toisen kerroksen näyttelysalissa, josta en juuri liiku minnekään. Olen nauttinut suunnattomasti uudesta tavastani jähmettyä ensin paikoilleni johonkin asentoon, kunnes pallon ympäristö on täynnä ihmisiä, jotka painavat päänsä pallon pintaa vasten koettaen ottaa selvää siitä olenko oikea ihminen vai nukke/robotti. Näen syrjäsilmälläni sen verran, että otan yleensä uhrikseni sen, joka sattuu olemaan juuri edessäni tirkistelemässä. Tällöin kurkotun nopeasti kohti pallon pintaa ja pelästytän ympärillä olevat ihmiset hymyilemällä ja vilkuttamalla suoraan kasvojen edessä. Tämän jälkeen seuraa tuttu still-asentojen ottaminen ja kuvaaminen, joka jatkuu luonnollisesti niin pitkään kuin vaan jaksan. Koska läsnäolo teoksessani on niin voimakas ja intensiivinen, tuo jähmettyminen esitykseeni uuden ulottuvuuden ja samalla helpotusta fyysiseen esitykseen. Ensin olen tavoittamattomissa, eloton ja vailla kontaktia, mutta sitten kun aloitan liikkumiseni ja yllätän ihmiset sillä, seuraa naurua, hämmästystä, peukaloiden ylös nostamista, jonka seurauksena haluan ottaa kontaktin kaikkiin yllättyneisiin ihmisiin. Aloitan esitykseni lattiatasosta, josta siirryn lavalle, jossa saatan parhaimmillaan viettää kaksikin tuntia, ellen jopa enemmän. Tuttuun tapaan kadotan ajantajun aloittaessani esityksen, koska nautin siitä niin paljon.
Hauskaa esityksessäni on erityisesti se, että yritän pysyä liikkumattomana, vaikka ihmiset alkavat tönimään palloa. Otan katseelleni kiintopisteen, joka ei liiku vaikka palloa tönittäisiin. Lisäksi pyrin olemaan räpyttämättä silmiäni mahdollisimman pitkään. Tämä saa erityisesti ihmiset luulemaan, etten ole elävä ihminen. Kun esityksen myötä pallo alkaa huurustua, myös illuusio korostuu. Olen kokeillut jähmettymistä makuuasennossa, istualleni sekä seisoen ja vaihdan näitä asentoja sen mukaan mikä milloinkin tuntuu hyvältä.
Taikuutta pallossa!
Mutta on pallossa koettu muitakin ihmeitä! Sovimme Jonin kanssa tekevämme eräänlaisen yhteisnumeron, jota testasimme kerran kesken esitykseni. Tällöin Joni tuli ensin puhaltelemaan saippuakuplia oman kuplani viereen ja teimme taikatempun. Joni ojensi minulle pallon läpi valon, joka sai ihmiset huokaamaan hämmästyksestä ja kokeilemaan epäuskoisina pallon pintaa ja kyselemään toisiltaan kuinka oli mahdollista että valo siirtyy pallon sisälle. Tämä oli erittäin hauska kokeilu, jota saatamme vielä tehdä jatkossakin.
Muusikkopariskunnan paluu
Tänä aamuna olin aikaisin jalkeilla, koska muusikkopariskunta Simo ja Petra Sahari saapuivat nauttimaan Kiinan viimeisestä viikosta kanssamme. Oli erittäin hauskaa virkistää kokemuksiamme toukokuulta ja vaihtaa kesän kuulumisia ja nähdä heitä uudestaan pitkästä aikaa. Lähdemme tänä iltana yhdessä syömään ja suunnittelemaan loppuviikon ohjelmaa. Huomenna olen lupautunut esiintymään KONE:en juhlavastaanoton yhteydessä, jossa myös Jonilla on oma taikurinumeronsa. Tuntuu hieman haikealta ajatella, että työskentelyni Shanghaissa alkaa olla loppusuoralla. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti ja ikävöin kaikkea tätä kokemaani jo nyt. Sitä ennen on vielä mahdollisuus nauttia esiintymisestä js Shanghain tapahtumista monta päivää. Otetaan niistä siis yhdessä kaikki irti!
Teksti: Kirsi Pitkänen
